Pohjanmaan Kautta Letra

jossa sukupuu seisoo vahvana
sen kuulen havisevan, varisevan
ja tuulipukujen kahisevan

Pilkkeenᤠisá¤n silmá¤kulmassa
olisi parempi olla
kuin melankolian vainiolla

jolla seisoo mykkᤠkansa
auringonlaskua tuijottaen
hiljaa valtioksi muuttuen

Isá¤n, pojan ja pontikan
nimeen tá¤á¤llᤠkaikki vannotaan
kautta pohjanmaan
yksi kerrallaan
joutuu luopumaan haaveistaan
Sateenkaaren juurelta
tyhjá¤á¤ kirstua kotiin kannetaan
hangesta hautaan
kieltᤠrautaan
uudestaan ja uudestaan

Ikkunoista katsovat silmá¤t
joilla ei ole kotia
toisia kodittomia

etsien aurinkoa joka
jossain lá¤hiá¶n takana
makaa kai jo kuolleena