Kunnian Kentá¤t Letra

Sen ká¤mmenelle nostan, en mᤠmitá¤á¤n pahaa tee.

On taskussani kirje, jonka kotiin lá¤hetá¤n.
Ja ná¤ytá¤n sitᤠsulle, jos tahdot tietá¤á¤ enemmá¤n.
Kestá¤n tá¤á¤llᤠhyvin, ja tulen pian takaisin.
Teen raunioista talon, jossa kanssasi asuisin.

Sinᤠsaavuit ja puhalsit oksalleni ilmaa helpottavaa.
Silloin tiesin on kuoleman helppo tunnustaa viimeinkin rakkauttaan.
Kunnian kentá¤t on viimeinen paikka, missᤠtoisensa saa.
Ihmiset joista toinen já¤á¤ kunnian kentá¤lle makaamaan.

Odotin kevá¤ttᤠliikaa, taisteluhaudoissa.
Lá¤nsirintamalta ei mitá¤á¤n uutta, ei edes huomista.
Nostin pá¤á¤ni ylá¶s, ná¤hdá¤kseni maailmaa.
Tavoitellen perhosta, joka siipiá¤á¤n leputtaa.

On iltaruskon aika, ja suljen silmá¤ni.
Mut ennen kuin mᤠnukahdan, tahdon avata ká¤teni.
Ja pá¤á¤stá¤á¤ ilmaan perhonen, joka kaikkein kaunein on.
On hyvᤠká¤ydᤠnukkumaan, kun on ná¤hnyt auringon.

Sinᤠsaavuit ja puhalsit oksalleni ilmaa helpottavaa.
Silloin tiesin on kuoleman helppo tunnustaa viimeinkin rakkauttaan.
Kunnian kentá¤t on viimeinen paikka, missᤠtoisensa saa.
Ihmiset joista toinen já¤á¤ kunnian kentá¤lle makaamaan.

Sinᤠsaavuit ja puhalsit oksalleni ilmaa helpottavaa.
Silloin tiesin on kuoleman helppo tunnustaa viimeinkin rakkauttaan.
Kunnian kentá¤t on viimeinen paikka, missᤠtoisensa saa.
Ihmiset joista toinen já¤á¤ kunnian kentá¤lle makaamaan.

Kunnian kentá¤t on viimeinen paikka, missᤠtoisensa saa.
Ihmiset joista toinen já¤á¤ kunnian kentá¤lle makaamaan.

Kunnian kentá¤t on viimeinen paikka, missᤠtoisensa saa.
Ihmiset joista toinen já¤á¤ kunnian kentá¤lle makaamaan.