Kotiteollisuus
Kaksonen
Sarvipá¤á¤llᤠkarvainen há¤ntᤠroikkuu koipien vá¤lissá¤
Vuoren mustan sisá¤ssᤠse kulkee riiviᶠrinnan sisá¤ssá¤
Ja sillᤠon sisarensa Pá¤ivá¤nsá¤de vankinaan, se pitá¤á¤ sitᤠomanaan
Vaan sitᤠuskalla ei kuin matkan takaa tuijottaa
CHORUS: Ja yá¶tᤠyksin kulkee kaksonen
Maailman loppuun asti miettien
Mikᤠon outo tunne rinnassa
Ei raukka rakkautta tunnista
Kevá¤t ei riisu hamettaan, odottaa valoa saapumaan, piilostaan
Sillᤠhalla korpikuusen alla vain tiukentaa otettaan
Pá¤ivᤠriutuu vuoren sisá¤ssá¤, nuolee haavojaan, kuolee pois,
kun ei kaksonen tahdo ká¤sistá¤á¤n pá¤á¤stá¤á¤ tá¤tᤠkauneutta
CHORUS
Kun toinen riutuu pois, heikkenee,
niin toinen miettii miksi pahenee tuo outo tunne polon rinnassa
Ei raukka rakkautta tunnista
Ei silmᤠná¤y pimeá¤ssá¤, eikᤠkulkijasta tá¤stᤠvarjoa lankea
Ei hengityksen huurua ná¤y, ei já¤lkeᤠjá¤á¤ kunse ká¤y valkoista hankea
Pá¤ivá¤nsá¤teen ottaa syliin, matka tuonen kylmiin kyliin alkaa ankea
On pimeᤠtie ja kyyti já¤inen, vastassa joukko tuhatpá¤inen, kuolonkankea
From Letras Mania